Valaisematon taivas matkailussa III: Tekniikoita ja työkaluja pimeyden säilyttämiseen ja valosaasteen vähentämiseen 

Pimeyden suojelu

Pimeyden suojeleminen voi tarjota matkailutoiminnalle monenlaisia lisäarvoja – kulttuurisia, tieteellisiä, ekologisia, esteettisiä, taloudellisia sekä terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä hyötyjä. Näihin arvoihin voi perehtyä tarkemmin opintomoduulissamme “Valaisematon taivas matkailussa II: Pimeyden hyödyt matkailussa”. Jotta näihin hyötyihin päästäisiin käsiksi, on hyvä pohtia yöllistä valaisua ja sen merkitystä valosaasteen syntyyn. 

Huonosti suunnatun ja liiallisen yöllisen keinovalaistuksen haittavaikutuksia on helpompi ehkäistä ja korjata kuin monia muita ympäristöhaittoja. Valosaasteen tuottamia ongelmia voidaan ratkaista harkitulla ja vastuullisella valaistuksella, rajoittamalla tarpeetonta valaistusta ja vähentämällä liiallista valon käyttöä. 

Vastuullinen valaistus on harkittua valaistusta: se ottaa huomioon valaistuksen vaikutukset ihmisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä eläimiin, luontoon, kasveihin ja luonnon tasapainoon. Näiden vaikutusten huomioiminen parantaa sekä matkailukokemuksia että matkakohteiden laatua ja tukee samalla ihmisten hyvinvointia. 

LED-valaistuksen ja valosaasteen vaikutukset 

Kuten opintomoduulissa Valaisematon taivas matkailussa I: "Matka kohti luonnollista valoa, valosaastetta ja pimeyttä” kerrottiin, LED-valojen (valodiodien) yleistyminen on nopeuttanut tarpeettoman ja liiallisen yöaikaisen valaistuksen määrän kasvua. LED-valoilla on kuitenkin myös useita etuja, kuten säädettävyys, energiatehokkuus sekä älykkäät ohjausmahdollisuudet, kuten ajastimet, himmentimet ja liiketunnistimet, joita voidaan hyödyntää valosaasteen vähentämisessä. 

Vaikka yöllinen valaistus on tarpeellista näkemisen ja turvallisen liikkumisen kannalta, liiallinen ja väärin suunnattu valaistus aiheuttaa merkittäviä riskejä: se vaikuttaa ihmisten ja eliöiden biologisiin ja käyttäytymiseen liittyviin rytmeihin, häiritsee ekosysteemien toimintaa ja voi aiheuttaa jopa vaaratilanteita. 

Valosaasteen tyyppi ja voimakkuus vaikuttavat sen aiheuttamiin haittoihin. Valosaastetta syntyy esimerkiksi katuvaloista, pihavalaistuksesta, rakennusten julkisivuvalaistuksesta, valomainoksista, kasvihuoneista, teollisuusalueiden valaistuksesta sekä puistojen, kävelyreittien, urheilualueiden ja teiden valoista. 

Vastuullinen valaisu on tarpeellisten kohteiden valaisua ja valon ohjausta vain niihin kohteisiin, joissa sitä tarvitaan. Grafiikka: Teemu Åke.

Valosaaste jaotellaan yleisesti neljään eri tyyppiin (DarkSky 2025). Kaikille valosaasteen tyypeille ei ole vielä vakiintunutta suomenkielistä vastinetta, mutta englanninkielisten termien mukaisesti tyypittely on seuraavanlainen: 

• Hohdevalo, valohehku (skyglow): Asutusten yllä näkyvä yötaivaan kirkastuminen. 
• Häikäisy (glare): Liiallinen kirkkaus, joka aiheuttaa näköhaittoja. 
• Valovuoto (light trespass): Valo, joka osuu alueille, joihin sitä ei ole tarkoitettu tai tarvittu. 
• Valohäly, häiriövalo (clutter): Kirkkaiden, sekavien ja liiallisten valonlähteiden ryhmittymä.  

Podcast: Pimeän pilkahduksia

Vastuullisen valaistuksen periaatteet 

Hyvin suunnitellulla ja harkitusti ohjatulla valaistuksella voidaan vaikuttaa merkittävästi valosaasteen syntyyn sekä ehkäistä tarpeettomasta valaistuksesta ja energian tuhlauksesta aiheutuvia kustannuksia. Monet nykyaikaiset valonlähteet tarjoavat laajan valikoiman säädettäviä ominaisuuksia, kuten erilaisia valon aallonpituuksia, himmennysvaihtoehtoja ja värilämpötilan säätöä, jotka tukevat vastuullista valaistusta. 

Valosaasteen vähentäminen ei ole vaikeaa. Grafiikka: Teemu Åke.

Viisi vastuullisen valaistuksen perusperiaatetta ovat: 

(lähde: DarkSky Lighting Principles) 

1. Tarkoituksenmukainen – Käytä valoa vain, jos se on tarpeen 
   Kaikella valaistuksella tulisi olla selkeä tarkoitus, yleensä liittyen turvalliseen liikkumiseen. Mieti, miten suunnittelemasi valaistus vaikuttaa ympäristöön, mukaan lukien eläimistö ja niiden elinympäristöt. 
2. Kohdistettu – Suuntaa valo vain sinne, missä sitä tarvitaan 
   Käytä valaisimissa varjostimia ja tarkkaa suuntausta, jotta valonsäde osoittaa alaspäin eikä leviä tarpeettomasti ympäristöön. Esimerkiksi pallokupuisille ulkovalaisimille tyypillistä on se, että jopa 50% valotehosta karkaa kohti taivasta – alueelle, jota tyypillisesti ei ole hyödyllistä valaista. 
3. Matala valoteho – Valaistuksen tulee olla vain niin kirkas kuin on tarpeen 
   Käytä pienintä mahdollista valotehoa, jonka avulla esimerkiksi turvallinen liikkuminen on mahdollista. Huomioi myös ympäristön pinnat, sillä jotkin pinnat voivat heijastaa valoa yllättävän paljon yötaivaalle. 
4. Hallittu – Käytä valoa vain silloin, kun sitä tarvitaan 
   Hyödynnä ajastimia ja liiketunnistimia, jotta valo on päällä vain tarvittaessa, himmennettynä mahdollisuuksien mukaan muina aikoina ja sammutettuna, kun sitä ei tarvita. 
5. Lämminsävyinen – Käytä mahdollisuuksien mukaan lämpimän sävyistä valoa 
   Rajoita lyhytaaltoisen (sinivioletin) valon määrää minimiin käyttämällä korkeintaan 3000 Kelvinin värilämpötilaisia valonlähteitä ulkovalaisussa.  

Käytännön keinoja viisaan valaistuksen suunnitteluun  

Valaistusta suunniteltaessa – oli kyseessä sitten uusien valaisimien asentaminen, olemassa olevien uudistaminen tai julkisivuvalaistuksen suunnittelu – on käytettävissä monia käytännön keinoja. Ensimmäinen ja tärkein kysymys on: 

Onko valaistus tarpeellista? 

• EI: Älä lisää valaistusta 
• KYLLÄ: Mieti, miten valaistus voidaan toteuttaa harkitusti ja vastuullisesti esittämällä seuraavat kysymykset: 
  • Mikä on valaistuksen tarkoitus? 
  • Mihin paikkoihin valoa tarvitaan? 
  • Kuinka paljon valoa on riittävästi? 
  • Milloin ja kuinka kauan valoa tarvitaan? 
  • Sijaitseeko valaistus herkissä ympäristöissä, kuten suojelualueiden läheisyydessä?